Helsingin kaupungin työllisyysasioiden järjestäminen on kuulemani mukaan hiljaisen selvityksen alaisena. Se ilahduttaa minua suuresti, ei hiljaisuus, vaan se että asiaan vihdoin puututaan, sillä kuten olen aiemmissa kirjoituksissa asiaa avannut, parannettavaa on paljon. Alla taas lisää omaa työsarkaani koskettavaa faktaa:

KUSTANNUSTEN JAKAUTUMINEN KUNNAN JÄRJESTÄMÄSSÄ KUNTOUTTAVASSA TYÖTOIMINNASSA

                 Työtön on kuntouttavassa         Työtön ei ole kuntouttavassa    

                 työtoiminnassa                             työtoiminnassa

Työttö-

myyden

kesto:

Alle 500    Valtio maksaa työmarkkina-       Valtio maksaa työmarkkina-

päivää      tuen kokonaan                               tuen kokonaan

Yli 500      Jos työttömän toimeentulo          Jos työtön saa työmarkkinatukea,

päivää      perustuu edelleen työ-                 kunta maksaa siitä puolet sakko-

                  markkinatukeen, valtio                 maksuna valtiolle.

                 maksaa sen kokonaan.                Jos työtön saa toimeentulotukea,               

                 Jos työttömän toimeentulo           valtio ei maksa kunnalle siitä

                 perustuu toimeentulo-                   mitään.

                 tukeen, valtio maksaa siitä

                 puolet.

Kuntouttava työtoiminta on tehty kunnalle edulliseksi, sillä

- kunta saa valtiolta erilliskorvausta 10,09 e/työtoimintapäivä

- kunta saa vapautuksen sakkomaksusta eli työmarkkinatuen ( 25,63 e/pv) puolikkaasta tai saa puolet toimeentulotukimenoista ( 417,45 e/kk)

- työttömän työpanos tulee kokonaan kunnan käyttöön

- työ- ja toimintakyvyn parantuessa vaihtoehtoiskustannukset kunnalle vähenevät.

HELSINGIN KAUPUNKI ON PAHASTI LAIMINLYÖNYT VELVOITTEENSA KUNTOUTTAVAN TYÖTOIMINNAN JÄRJESTÄMISESSÄ

Helsingin kaupunki maksoi v. 2009 tiettävästi sakkomaksuja työmarkkinatuesta yli 10 milj. euroa valtiolle. Vastaavasti jäi saamatta toimeentulotukimenojen korvausta valtiolta. Miksi näin suuri turha kustannus on päässyt syntymään? Kuntouttava työtoiminta on tullut Sata-komitean esityksen mukaisesti kuluvan vuoden alusta lukien pakolliseksi myös yli 25-vuotiaille ja lain velvoittavuus kunnalle on lisääntynyt. Kuntouttavaa työtoimintaa tulee järjestää tarvetta vastaavasti eikä siihen anneta enää harkinnan mahdollisuutta.

Työtä olisi kuntouttavaan työtoimintaan tuleville esimerkiksi vanhusten kotiin auttamisessa Terken toivomuksen mukaan lähes rajattomasti, satoja työpaikkoja heti, jos vain niin halutaan. Hyvät käytännöt Tanskan mallin mukaisesti kotiin auttamisessa on jo kehitetty ja toimivat erittäin hyvin. Vain lisäämistä tarvitaan. Miksi sosiaalivirasto ei järjestä sitä nykyistä pientä lisäystä enempää, vaikka se olisi sekä vanhusten hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta että myös taloudellisesti erittäin kannattavaa? Onko syynä se, että kotihoito on Terken eikä sosiaalitoimen  vastuulla? Hallintokunnan rajan yli menevä hyöty ei ole silloin hyöty sosiaalivirastolle . Tehtävä pitäisi silloin määrätä kaupungintalolta.

KUNTOUTTAVAA TYÖTOIMINTAA LISÄTÄÄN NYT HELSINGISSÄ VÄHENTÄMÄLLÄ HUOLTOSUHTEISTA SUOJATYÖTÄ

Kuntouttava työtoiminta ei kuitenkaan saa korvata ei-työmarkkinakelpoisille, vaikeasti syrjäytyneille päihde- ja mielen-terveysongelmaisille tarkoitettua huoltosuhteista suojatyötä. Se olisi hölmöläisten tapaan peiton paikkaamista leikkaamalla toisesta päästä ja paikkaamalla toista päätä. Näin on kuitenkin jo huomattavasti tehty sosiaalivirastossa ja suunta näyttää vahvistuvan.

Veruke tähän saadaan siitä, että huoltosuhteiseen suojatyöhön ei ole tulijoita eikä siten tarvetta. Tosiasia kuitenkin on, että ohjaus sosiaaliasemilta huoltosuhteiseen suojatyöhön ei ole enää pitkään aikaan toiminut eikä sitä ole toistuvista pyynnöistä huolimatta saatettu toimimaan.

Huoltosuhteisessa suojatyössähän  turvataan perustarpeet paljon konkreettisemmin ja laajemmin kuin kuntouttavassa työtoiminnassa ja sitä tarvitaan nimenomaan niille ei-työmarkkinakelpoisille syrjäytyneille, joiden elämänhallinta on huomattavasti heikentynyt. Esimerkiksi päihdehuolto Helsingissä pitää kauttaaltaan käsittämättömänä sitä, että huoltosuhteinen suojatyö ajettaisiin alas.  

Kuntouttava työtoimintajakso selvittää asiakkaan tilannetta paitsi työllisyysasioita hoitaville tahoille, myös hänelle itselleen. Ellei realistisia työllistymisen tai eläkkeelle siirtymisen edellytyksiä ole olemassa, tarjoaa huoltosuhteinen suojatyö mahdollisuuden pysyvään toimintamuotoon ja sitä kautta osallisuuteen yhteiskunnassa yleisesti vallitsevista toimintavoista, arjen ja vapaan jäsentymisestä, vertaistuesta ja sosiaalisista suhteista sen sijaan, että jatkopolkujen puuttuessa asiakas palautettaisiin takaisin olosuhteisiin, joista hänen aktivointinsa alkoi.

http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2010/03/19/18